torstai 17. elokuuta 2017

Hyvänolon päivä


Tänään olen nauttinut erityisestä hyvänolon tunteesta. En oikein tiedä, mistä se tulee, otan vain vastaan. Se olo oli jo ennenkuin puhelimesta kuului lapsenlapsen ihana ääni ja se, että hänellä on mummaa ikävä. Pian nähdään! Ja ennenkuin tuli lisää viikonloppuvieraita kotikylän kirkon 150- vuotisjuhliin.

On ollut harvinainen hellepäivä. Olen aamulla puuhaillut ulkona, raivannut niittytrimmerillä kivimuuripihaa, jonka jo jätin heitteille, -sitä josta aioimme tehdä rauniotarhan - poiminut kypsymässä olevaa mustaherukkaa ja isoja vadelmia, siirrellyt syreenintaimia. Kun ruohonleikkurit toimivat hyvin, kuten ovat viime aikoina tehneet, taputan lopuksi konetta ja sanon: kiitos.

Välillä olen makaillut lueskelemassa kirjastoautosta hakemiani Mary Higgins Clark- dekkareita. Silmäini edessä on enkelitaulu, jota aloin tehdä lapsenlapselle. Se jäi kuitenkin tänne. Mies seurasi mielenkiinnolla, kun muutin ja korjailin sitä lukuisia kertoja. Se onkin hänen taulunsa. Enkeli tulee ulkoa ikkunan taa ja kertoo, ettei ole mitään vaaraa. Olen puuhaillut näitä pikku puuhiani ikäänkuin hänen kanssaan tänään lähemmin kuin monena muuna päivänä. Kuin hän olisi saanut sieltä luvan vierailupäivään.

3 kommenttia:

  1. Enkelistä näkee, että maalari on ajatellut rakkaudella häntä, jonka luo enkeli on menossa. Ehkä maalari tarvitsee nyt vielä enkeliä itse vähän aikaa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista ja sähköposteista! Olkoot rauhan enkelit suojanamme.

    VastaaPoista