Sadonkorjuuta

Palasin tänään Helsingin reissulta ihaillen kaunista ruskaa auringonpaisteessa. Avulias ystävä kuljetti junalta perille. Hyvä viikko takana ihanan lapsen ja perheensä kanssa. Aina pitää ehtiä myös musiikkitalolle. Ilmaiset päiväkonsertit sopivat ohjelmaan tälläkin kertaa.
Lapsen kanssa nostettiin kahden siemenperunan sato.
Retromummolla on toinenkin rooli: tulen opettaneeksi lapselle videoiden klikkailua iPadilta. Muutoin heillä ei sitä harrasteta.

Ei se oman tahdon harjoittelu niin helppoa ole, usein suorastaan kuin tuulimyllyjä vastaan taistelua. Metrossa kuulutettiin Siilitie. Lapsi ilmaisi ponnekkaasti: -Ei ole Siilitie. Vaikuttikos se mitään? Ei tietysti, vähän vinoja hymyjä vain. Kehitä siinä sitten oma tahto!

Torpalla odottivat omenat maassa ja puussa, Laviakaan ei aivan kypsää vieläkään. Puuhellaa kun piti lämmittää joka tapauksessa, niin pilkoin saman tien puolitoista sangollista kattilaan (kuorineen, siemenkodat pois), kiehauttelin, lisäsin vähän sokeria kun eivät ole kypsiä, kanelia, vaniljasokeria, ja tehosekoittajalla muusiksi. Jauhoin kuivuneet pihlajanmarjat punertavaksi jauheeksi, aika pahan makuista, mutta kai terveellistä. Hellanuuni kypsyttää samalla omena-kaurapaistoksen.
Puolukkaa, omenoita tällä viikolla, pientä sadonkorjuuta. On ihanaa, jos tämä upea syyssää jatkuisi, niin viljelijät saisivat pellot korjatuiksi, nämä meidänkin vuokrapellot.