Leppoisaa luettavaa

Tässä sairastellessani olen lueskellut jonkin verran. Luin pikku hiljaa Saara Villan kirjan "Äidin lokikirja". Hän on tehnyt kirjaksi äitinsä Kyllikki Villan matkamuistiinpanot heidän yhteisiltä laivamatkoiltaan kuusikymmenluvulta alkaen. Ensimmäisellä matkalla Saara oli viisivuotias. Minua kiinnostavat päiväkirjamuotoiset tarinat, nimenomaan jos ne ovat autenttisia tai lähellä sitä. Ne voisivat nykyään olla blogipäivityksiä. Olen lukenut joskus myös Kyllikki Villan "Vanhan rouvan lokikirjan". Kai niissä viehättää harvinainen elämäntapa. Suuren osan vuodesta Villa vietti rahtilaivoilla melkein kuin pakkomielteenä ja teki siellä käännöstöitään. Asuminen laivalla on kuin hotelliasumista, pääsee valmiiseen ruokapöytään, hytti siivotaan  ja satamissa voi seikkailla vieraissa maissa. Rahasta oli aina pulaa ja oli jännitystä, tuleeko joku raha jonkin matkanvarren maan ja kaupungin tiettyyn pankkiin. Niistä hän sähkötteli omaan pankkiinsa, jopa pyysi KOPia pyytämään joltain kustantajalta hänelle ennakkoa, kun rahat olivat muutoin lopussa. Kuusikymmenluvun asioinnit olivat kovin toisenlaista kuin nykyään! Lapsi sai puuhailla laivalla tuntikausia omiaan laivamiehistön kaverina. Nyt ei varmaan kukaan niin huolettomasti luottaisi vieraisiin ihmisiin. Maissa lapsi osasi usein toimia paremmin kuin äiti. Suhdetta voi kuvata vapaaksi kasvatukseksi. Hyvin se varmaan tässä tapauksessa toimi. Yhtenä vuonna Saara ehti kouluun  vasta marraskuun lopussa. Vastapainona äidin mielestä oli että lapsi oppi vieraissa olosuhteissa paljon ja oli hänellä koulutehtäviä mukana.
Tämän jälkeen lainasin Kyllikki Villan kirjan "Elämän korkea keskipäivä". Sekin on kirjoitettu päiväkirjan muotoon. Esipuheessa Villa kuitenkin kertoo, että kirjan rakkaustarina on fiktiota, muu lähinnä tosipohjaista. Taitaa jäädä kesken. Tulee mieleen suosikkini Maija Asunta-Johnstonin päiväkirjamuotoiset kirjat Unkarin talonsa elämästä, ensimmäisenä "Punapukuisen naisen talo". Myöhemmässä kirjoissa hänkin ottaa mukaan tietääkseni fiktiivisiä mieshahmoja ja -suhteita. Ei minusta kannattaisi sekoittaa päiväkirjaa ja täyttä fiktiota. Toki nämä päiväkirjatkin ovat kirjallisia kuvauksia, mutta pohjaavat tosiasioihin.
Dekkareita ja muuta jännitystä en nyt lainkaan siedä, en televisiossa enkä kirjoissa.