-Sinun pitää olla itsellesi armollinen, sanoi kirkon työntekijä, jonka kanssa olen käynyt keskustelemassa. Niin, ja kestää tämä heikkona oleminen. Uima-altaalla jaksoin olla vain viisitoista minuuttia rauhallisesti liikuskellen. Kaupassa pitää levätä. Eilen vaihdettiin beetasalpaaja sellaiseen, joka estää vapinaa. Tänään käsien ja jalkojen tärinä onkin ollut lievempää. Aamupäivien vapiseva olo johtuu käsittääkseni liiasta kilpirauhashormonista, jota ei kuitenkaan aleta hoitamaan lääkkeillä tällä tasolla. Odotetaan, että taso laskee. Uusia huolenaiheita pomppaa edelleen. Nyt mietin, onko minulla liiaksi verenohennusta. Muun muassa nenästä tulee punaista.
Tänään kävin fysioterapiassa. Niskan virheasentoa treenattiin ja selkää hieroskeltiin rentouttavasti. Viikon päästä on uusi aika. Oli ihan mukava käynti. Mahtaako tämä rauhoittaa hermojani, jää nähtäväksi.
Joka päivälle on jatkossakin jotain tutkimusta tai käyntiä. Sairastelusta on tullut melkein työ, itsekeskeinen ohjelma. Ennen oli kalenterini tyhjä. Kiitin tk-lääkäriä siitä, että olen päässyt hyvin tutkimuksiin. Ei niissä mitään vakavaa uutta ole toistaiseksi ilmennyt. Se on hyvä muistaa. Vastaanotoille pääsy on huonoa, puhelinajan saa joskus. Yksityispuolella pääsee lääkärin puheille.
Pitäisi ajatella, että pian olen varmaan kunnossa, paremmassa ainakin. Sen sijaan tein eilen kädet täristen metsäverotuksen ja arvonlisäverolaskelman valmiiksi paperille sitä varten, etten ehkä ensi vuoden puolella pysty niitä tekemään.
Kaivaten olen muistellut, kuinka Sepon kanssa kävimme nukkumaan. Kaivoin selkäni kiinni hänen lämpimään kylkeensä. Siinä rauhoittui hyvin.
Jaksaisikohan mennä taloyhtiön joulukahveille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti