sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Synttäreillä!

Reissu on tehty ja kaupunki nähty! Niinkuin Iida-täti aina sanoi. Bussilla menin Helsinkiin ja junalla palasin. Onhan se neljän tunnin istuminen loppumatkasta rasittavaa, mutta hyvin meni kolmen päivän synttärimatkani.  Oli hienoa tavata kolmivuotias päivänsankari, vanhempansa ja sukua ja osallistua valmisteluihin. Viime yön olin sisareni kanssa hotellissa, että muille yövieraille oli tilaa. Menin kylpyyn pitkästä aikaa, kun oli amme. Sisaren kanssa muisteltiin monia lapsuuden asioita  maata käydessämme. Sisartakaan en ole nähnyt viiteen kuukauteen, vaikka puhumme puhelimessa melkein joka päivä.
Nyt on vireillä Torpalle meno pääsiäisen alla sisaren kanssa. Toivottavasti onnistuu! Pienet vaivat seuraavat mukana, mutta ovathan ne läsnä tässä kerrostaloyksinäisyydessäkin.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Itsensä huoltoa

Veli on taas päässyt sairaalasta omaan tuttuun sänkyynsä.Ihme mies, sitkeä sissi! Hänellä oli hyvä peruskunto, koska hän liikkui ja urheili joka päivä ja koetti syödä terveellisesti. Hänen sydän-verisuonilajinsa ei varmaan ole tätä isänpuolen lajia niinkuin minulla vaan niinkuin äidin, joka eli ilman perussairauksia 91- vuotiaaksi. Veli täyttää pian 71 vuotta. Kovin on elämä häntä onnettomuuden myötä kohdellut, tosi kovasti.


Kyllä minäkin liikun päivittäin, koska se helpottaa hetkeksi jännitteistä puristusoloani ja kaipaan happea ja liikkumista. Se on  kyllä melko vaatimatonta määrältään. Kävelyä lähialueen metsikössä ja kaduilla, kaupassakäynti vajaan kilometrin päässä mäen alla, kevennettyä vesijumppaa, vartin kuntopyöräpolkemista alakerran pyörävarastossa, portaitten nousua, pientä voimistelua, fysioterapeutin antamia niskaharjoitteita. Kävin viikonloppuna kaksi kertaa hiihtelemässäkin urheilukentän ladulla muutaman kierroksen.
Koetan myös syöttää itseäni terveellisesti ja sydänystävällisesti, huolellisemmin kuin ennen yksin ollessani, ettei paino enää laskisi. Parin kerran annoksia helposti syötäviä ruokia, lohikeittoa, broileria ja riisiä kookoskerman kanssa, nakkikeittoa, valmiskeittoja välillä, kaurapuuroa ja mustikoita luomumustikkasopan kanssa aamuisin. Närästyksen takia pitää valita tarkkaan, mikä sopii.Teen joka päivä myös vihersmoothien, koska siinä tulee helposti syödyksi isompi kasvismäärä. Salaattipussista puolet, avokado, kurkkua, melonia, appelsiinimehua sauvasekoittajalla mössöksi. Se maistuu hyvältä. Siinähän sitä on ohjelmaa, vaikka vain itseänsä huoltaa. Noudatan sydänkurssilla annettuja ohjeita. Kun vielä osaisi olla elämäänsä tyytyväinen kotipuuhailija, niinkuin alakerran minua 11 vuotta vanhempi terve asukas, johon olen tutustunut.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Sinisiä ajatuksia

Siellä se veli sinnittelee, on siirretty tarkkailusta osastolle. Syke on tasainen, verenpaine hyvä, happiarvot hyvät nyt ilman happimaskia. Tulehdusarvot kuitenkin ovat yli 200.
Itse joudun taas seuraamaan tiiviisti  verenpainearvojani, kun alapaine tuppaa nyt menemään alas. Pitää aiemman ohjeen mukaan itse säätää lääkitystä, joka ei taas ole kohdallaan. Lääkärikontaktista ei ole tietoa. Kokeiden mukaan minun pitäisi olla terve, paitsi tietysti pysyvä sepelvaltimotauti. Päässä on edelleen enimmäkseen outo paine,  joka haittaa osallistumista. Koetan ajatella vahdittavia lääkevarastojani ystävinä, jotka auttavat minua elämään.
Lueskelin Pirkko Lehtiön "Seniorin rukouskirjaa". Se kattaa monia ikäihmisen kokemusalueita.
"Olen koettanut olla seniori,
viisas, taitava, osaava, jaksava.
Nyt olen menettänyt sen kaiken.
Seuraan, miten Luoja luo
tästä yrittäjästä
todellisen seniorin, joka syntyy
Suuren Tuulen puhaltaessa
vanhaan ruumiiseen
uuden voiman.
Sen lähde ei ole minussa itsessäni
vaan Luojassa."
En ole vielä menettänyt kaikkea, mutta muutos on suuri. En olisi kyllä ikinä uskonut, että ruokahalun lisäksi menetän aamukahvin halun! En tiedä, mitä uutta voimaa voisin Luojalta saada. Enemmän tuntuu siltä, että itse ja yksin pitäisi pystyä säätämään olemisensa kaikissa elämänvaiheissa. Jokin tässä runossa kuitenkin puhutteli,
Runosta Toimettomuus:
"Onko nyt aika, jolloin saan ajatella sinisiä ajatuksia
ilman tiettyä päämäärää?
---Rauhallisia, siunaavia,
iloisia ja kiitollisia tuntoja,
jotka tekevät minusta "lähdeihmisen".
Siinä olisi päämäärää itsekeskeisen valittamisen sijaan. Kiitollisuutta tunnen monista elämänvarren asioista. Tulee mieleen asioita, joitten onnekkuuden huomaan vasta nyt, esim. lasteni terveys ja koulunkäynti. Erityinen kiitollisuus on sydämessäni yhteisistä eläkevuosista ja luonnon rauhan keskellä vietetystä ajasta. Onneksi jäin ajoissa eläkkeelle!

torstai 15. maaliskuuta 2018

Keuhkokuume

Lumitimantit kimaltavat, sulat pisarat hohtavat oksilla. Tänä aurinkoisena päivänä veli makaa keskussairaalassa. Hänellä on keuhkokuume. Hän hengittää happimaskin avulla. Hänen sydämensä on kestänyt suuria rasituksia. Kestääkö se tämän? Sisar ajaa pitkää matkaa hänen luokseen. Minä soitin ja pyysin hoitajaa sanomaan hänelle terveiseni ja Jumalan siunausta, niinkuin hän itse kaikille toivottaa.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kumma kokemus

Jotkut ystävät ovat soittaneet ja kysyneet kuulumisia, kun en ole hetkeen kirjoittanut. Ei ole vain tullut innostusta tai noussut sellaista ajatusta, joka muotoutuisi sanoiksi. Ei niitä vaihtelevia ja silti samanlaisia olotiloja huvita aina kuvailla eikä lukea. Olen kiitollinen teistä ystävistä, vaikka tulisi pitempiäkin taukoja.
Eilen aamupäivällä oli pitkään siirtynyt hammaskirurginen tulehtuneen hampaan poisto. Pyysin siihen esilääkityksen suojellakseni sydäntä, varsinkin kun oli esillä mahdollisesti kaksi poistoa. Tytär lähti saattajaksi. Sain kolme antibioottia, särkylääkkeen ja sen esilääkkeen. Istuin tyttären vieressä tunnin odottamassa vaikutusta. Kävi ilmi, että sinä aikana tuli jakso, josta en muista mitään. Olin vastannut ystävän puheluun ja vastannut toisen  tekstiviestiin, puhunut monotonisella äänellä. Ne ovat kuin hataraa unta. Olin näprännyt oudosti pankkikorttia, kuin olisin yrittänyt avata puhelinta. Olin alkanut kaatua, joko nukahdin tai taju meni hetkeksi. Pitäisiköhän siitä lääkkeestä olla noin vahva vaikutus? No, operaatio meni hyvin. Verta vuoti kyllä iltaan asti. Tytär muisti saadut ohjeet, minä en kaikkea. Nyt syödään penisilliiniä ja särkylääkettä muutama päivä ja pitää syödä ja liikkua varovasti. Näitä operaatioita tulee joskus lisää. Ei hauskaa. Päivä kerrallaan, se on meikäläisten ohje.





sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Sen verran mummoa

minusta vielä löytyi, että sain kolmivuotiaalle tehdyksi sukat, lapaset ja avaimenreikäkaulahuivin. Suosikkiharrastus on ollut pannassa, kun niska-selkäkivut pahenevat kutomisesta. Nyt kuitenkin halusin tehdä - pitäähän ihmisen jotain tehdä! Selkäapuna on pallohieronta, minkä fysioterapeutti neuvoi. Siis otetaan pallo, vaikka tennispallo tai sopivan kokoinen muovipallo, laitetaan se selän ja seinän väliin ja itseä liikuttelemalla hierotaan kipeitä kohtia. Ja niitä löytyy monesta kohdasta, luulen että jokaiselta. Kokeile, jos asia ei ole tuttu!

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Siedätystä

Päiväsajan vaikeat olotilat jatkuvat. En ole kaikensuuntaisista pohdinnoista huolimatta saanut selvää, mistä ne oikein johtuvat. Lääkitys, kilpirauhanen ja muut sisäeritykset, psyyke? Tiistaina on sisätautilääkärin vastaanotto. Mahtaakohan sielläkään mitään selvitä. Vaikea olo on estänyt liikkumistani ja osallistumistani. Eilisaamuna ajattelin, että  koetan tehdä siihen muutoksen, olkoon huono olo, en halua olla oireitteni vanki. Lähdin bussilla muutaman kilometrin päässä olevaan isompaan myymälään ostamaan lahjoja lapselle ja muuta pikkutavaraa. Koko ajan siellä rauhallisessa myymälässä päätä puristi  ja oli tärisevä, paineinen olo tykyttelyineen niinkuin tälläkin hetkellä, mutta ostokset onnistuivat hyvin. Koetin vain rentoutua kaiken aikaa. Nyt on lapselle lahjat. Vielä kun pystyisi matkustamaan synttäreille muutaman viikon päästä.
Iltapäivällä tytär pyysi mukaansa verho-ostoksille ja sinnekin lähdin. Verhoja ei löytynyt mistään, hyvin heikot olivat valikoimat. Verhoja ei taideta nykyään paljon käyttää. Valtavan ison Prisman ruokapuolen jätin väliin, istuin penkillä ja katselin melkein pyörryksissä perjantai-iltapäivän ihmismassoja ja täysiä ruokakärryjä. Tässäkin kaupungissa keskusta kuihtuu, kauppakeskukset valtavine parkkihalleineen nousevat kaupungin laidoille. Haluavatko ihmiset tosiaan sellaiset kaupat?

Illalla olin kutsuttuna syömään ja sekin sujui helposti. Omissa oloissa syöminen on edelleen vaikeata, ei maistu. Syötän itseni terveellisesti, mutta väkisin. Illalla se sujuu helpommin. Talo oli pienessä kylässä, jossa ei näy katuvaloja. Oli hienoa nähdä pitkästä aikaa, kun hanget muuttuivat sinisiksi ja sitten taivaan peittivät kirkkaat tähdet. Kuu nousi ilman kilpailijoita. Olin kuin hoidossa käynyt ja nukuin hyvin.
Tänään uimahallissa ei mennyt yhtä hyvin, kun ihanan fysioterapeuttini juuri hoitama vasen lapaseutu, niska ja vasen käsivarsi kipeytyivät liikkeistä uudelleen. Sydän läpätti. Uiskentelin kuitenkin yli puoli tuntia ja kävin saunassa, juttelin parin ihmisen kanssa.  Pysähdyin ensimmäistä kertaa kahvioon, otin teetä ja dallaspullan. Hyvin niidenkin syönti sujui, vaikka   olen luullut, etten pystyisi enää pullaakaan syömään. On tässä teilläkin varmaan ihmettelemistä niinkuin on itsellänikin.